Antiperspirantit ja deodorantit

Hikoilulla on tärkeä merkitys ihmisen lämmönsäätelyssä. Lisäksi hiki muodostaa iholle hieman happaman suojakalvon yhdessä talirauhasista erittyvän rasvan kanssa. Hien määrä ja väkevyys on yksilöllinen ominaisuus. Hien eritys voi olla runsasta tai niukkaa ja hiki voi haista hyvinkin voimakkaalle tai olla täysin hajutonta. Haju on seurausta hikirauhasen suulla majailevista bakteereista. Kaikki eivät tarvitse hikoilun ehkäisyyn minkäänlaisia tuotteita. Ne, joille hiki on joko laadun tai määrän takia ongelma, on olemassa kahdenlaisia tuotteita: antiperspirantteja ja deodorantteja. Puhekielessä molempien tuoteryhmän edustajia kutsutaan nimellä deodorantit tai dödöt.

Antiperspiranteissa vaikuttavana aineena on metallisuola, joka estää hikeä erittymästä muodostamalla veteen liukenemattoman tulpan hikirauhasen suulle. Käytetyt metallit ovat tavallisesti alumiini- tai alumiini-zirkoniyhdisteitä. Tavallisin, antiperspiranteissa käytetty suola on alumiinikloorihydraatti (Aluminum chlorohydrate). Antiperspirantin teho on väliaikainen, koska suojatulppa lähtee joko itsekseen tai pesussa.

Antiperspirantin rakenne voi olla voidemainen, geelimäinen tai nestemäinen. Tuotteeseen voidaan lisätä ihoa pehmittäviä aineita (silikoniyhdisteet kuten Dimethicone tai Cyclomethicone), tuotteen levittyvyyttä parantavia aineita (hydrogenoitu risiiniöljy, Hydrogenated castor oil), kosteuttavia aineita (Propylene glycol), emulgaattoreita (Glyceryl stearate) ja säilöntäaineita (Citric acid). Muilla kuin metallisuoloilla ei ole vaikutusta tuotteen tehoon, vaan ne antavat lisäarvoa ja lisäävät käyttömukavuutta.

Antiperspirantit voivat aiheuttaa värinmuutoksia vaatteisiin. Tämä johtuu siitä, että metallisuolat voivat muodostaa emäksisen pesuaineen ja rautapitoisen veden kanssa vaikealiukoisia komplekseja, jotka ovat väriltään keltaisia. Vaatteiden värjäytymistä voi ehkäistä huuhtelemalla pestävät vaatteet runsaalla, haalealla vedellä ennen varsinaista pesua.

Deodoranteissa ei ole metallisuoloja, vaan niiden teho perustuu hajun ehkäisyyn ja peittämiseen. Hajua voidaan tilapäisesti ehkäistä nujertamalla hetkellisesti hikirauhasen suulla majailevat bakteerit joko laskemalla tuotteen pH:ta (4,5 tai matalampi) tai käyttämällä bakteerien kasvua ehkäiseviä, antimikrobisia aineita. Näitä ovat esimerkiksi kvaternääriset ammoniumyhdisteet (esim. Benzethonium chloride), kationiset yhdisteet (Triclosan) tai etyylialkoholi (Alcohol, Alcohol denat. tai Ethanol). Lisäksi deodoranteissa on lähes aina hajuste hienhajua peittämään. Joillain kasviperäisillä, tuoksuvilla öljyillä voi olla myös antimikrobisia ominaisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tymoli ja eugenoli.

deodorant.png